Tää ei nyt mene ihan niinkuin kuvittelin... Paino ei tankkauspäivän jäljiltä lähtenyt laskuun! Lievä pettymys! Muutenkin tuntuu, että jokainen gramma on junttaantunut tähän kroppaan niin tiukasti kuin vaan ikinä voi. Lauantaina sallinkin itselleni herkkupäivän (tai no illan, hetken, miksi sitä kutsuisi) kun vierailimme ystäviemme lapsen syntymäpäivillä. Olin päättänyt, että maistan yhden pienen palan kaikkea, mitä tekee mieli. Sain taas todeta, että totaalikieltäytyminen on minulle se helpompi tapa kiertää herkut, kuin kohtuudella nautiskelu. En vain osaa kohtuutta! Muuten lähes onnistuin, mutta nuo ruisnapit! Niitä tuli kyllä syötyä useampi illan mittaan, ja voi taivas sitä närästyksen määrää seuraavana päivänä!
Kroppa taisteli kaikin voimin hiilarittomaan paastoon siirtymistä vastaan, ja koko päivän olo oli ihan oikeasti krapulainen! Ihmettelin, kun tankkauksen jälkeen jotkut valittivat "krapulaa", koska itse en ohjeen mukaan tankatessa siitä kärsinyt, mutta tällä kertaa kärsin koko seuraavan päivän päänsärystä ja oksettavasta olosta. Pari kertaa yrjö oli tosi lähellä! En millään olisi saanut dieetin mukaisia ruokia syötyä, mutta taistelin urhoollisesti, koska tiesin mistä oloni johtui. Alkoholia en todellakaan ollut edes maistanut, eli koko homma vain sokerin tähden!
Illalla kampesin itseni vielä salille, ja rehkinkin siellä nyt ekaa kertaa hiukan isompien painojen kanssa, jee, kehitystä tapahtuu! Aamulla lauantain herkuttelun ja eilisen treenin ansiosta paino oli pompsahtanut 300g ylöspäin, mutta en aio stressata tuosta. Matka jatkuu, ja kropassa on nyt kahdessa viikossa kuitenkin jo näkyviä muutoksia, vaikka paino on tän viimeisen kahden viikon aikana laskenut VAIN 400g.
Reipasta viikkoa kaikille!
